Kevät, kukkahattutädit ja koiranpaska. Ajattelin tässä valittamista ja sen laatua. Allekirjoittanut on kovapäinen ja puutunkin lähes jokaiseen epäkohtaan joka saa jonkun voimaan pahoin tai kyräilyä seläntakana (jos siis itse tai joku lähimmäiseni joutuu olemaan osallisena). Ärsyttää suunnattomasti jos joutuu korjailemaan toisten jälkiä, mutta en mä sitä ymmärrä et koiranpaska saa joka hemmetin kevät ihmiset kärttyisiksi? Paskaahan se vaan on ja sen yli voi hyppiä iloisesti huutamalla vaikka HII-III-OPPISTA-JIPPIKA-JEI! Ehkä se ei ärsytä mua siks että en joudu siitä kärsimään :D Aikanaan kun asuin omakotitalossa ja portinpielessä oli ISO paskakasa, niin hieman vitutti. En voi ymmärtää , miks se puusilmä idiootti siellä narun päässä ei siirtänyt tätä suolistoaan tyhjentävää viatonta otusta sinne tien toiseen laitaan, jossa ois ollu persreikää kivasti kutittelevia apiloita? Kyseessä ei voinut olla pikku-fifikään joka ois hukkunu apilaviidakkoon koska kasa oli niin iso että se fifi ois pantannu tuotostaan ainakin kuus viikkoa..Ehkäpä sen kasan olikin jättänyt se lenkkipelle itse? Ehkä olin kussu sen muroihin tjn.... Mulla on ulosantini ja luonteeni vuoksi paljon ystäviä ja tuttuja ja yhtä paljon niitä jotka vihaa mua. Uskon kyl narsistisesti että ne vihaajat ei vaan osaa ite kattoo peiliin... Tänään viimeks mulla poksahti muutama aivosolu kuoliaaks kirpparilla.... Tilanne: Katselen lähes tyhjässä kaupan loossissa housuja, sellasia softsell ulkoiluhousuja (turha tieto), käytävällä kulkee nainen lapsineen ja olen heitä kuunnellut jo hetken kun tämä koko suvun prinsessa huutaa ja raivoo äidin huutaessa ja raivotessa kilpaa rakkauden hedelmänsä kanssa.... Tulevat kohdalleni (lapsi on jo onneksi alentanut volumetasoaan) , mamma päättää haluta juuri SEN mekon katseltavaksi joka roikkuu kohonneiden niskavillojeni takana.. Mamma ojentaa ruhonsa viereeni ja alkaa kaivaa mekkoa jolloin tunnen nuppineulan pistoksen takaraivollani (olettaen että se ei ollu se verisuoni joka meinasi räjähtää)...Siirryn hieman taaksepäin,en suinkaan väistääkseni vaan tunkeakseni lähemmäs loossin aukkoa koittaen eleilläni viestiä mammalle että EI ole soveliasta tunkea samalle neliölle nyt ja just..Mamma tönäisee hieman minua joten katson aiheelliseksi sanoa hänelle että odottaisitko vuoroasi.. mammalla katkeaa pinna minuun, joka siis olen ihan hiljaa ollut kokoajan, enkä ole hänen ärtymyskynnystään rajoitellut viimeseen puoleen tuntiin... Kuulen olevani sairas, kolmesti. Tokaisen että menehän nyt siitä matkoihisi... Jatkan rauhallista katselmustani housujen suuntaan. Olen sairas kun en ymmärrä että vuoroaan on soveliasta odottaa varsinkin kun tilaa on odotella.... No olisinhan minä voinut antaa hänelle tilaa että olisi saanut katsoa haluamansa tuotteen muttakun mä en nyt vaan halunnut :D Myönnän olevani vittumainen. Oikeastaan ärsyttää nyt vaan siks että ois voinu kysyy siltä onko sillä kaikki hyvin ja onko hän kenties väsynyt ja haluaisiko hän purkaa vaikka viikon patoutumansa minuun. Olisin voinut kuunnella jos sillä ois saatu hänen viikkonsa pelastettua :) Samalla hymyni olisi leventynyt ja lopuksi olisin toivotellut hänelle rauhallista loppupäivää ,tietäen että sen pienen, väärin kasvatetun ihmisriiviön kanssa se olisi ollut haave vain...