Meikä täyttää ens maanantaina nelkööt. Juhuu! Tässä sitä ollaan niinko elämän puolivälissä (teoreettisesti) . Mietin mä vähän mitä on takanapäin. Mulla on ollu kohtuullisen hyvä elämä tähänasti. Oon saanut viettää kivan lapsuuden, kiitos siskon jonka kanssa meil oli hyvät leikit , riidat ja nahistelut. Teininä sai tehä ne kaikki virheet mistä äitee yritti varotella. Naurattaa vielki ku vedettii metässä kuusenkerkkiä röökin jälkeen että ei ois haissu :D No huumeita mä en kokeillu, onneks..en pidä sitä virheenä että se jäi välistä. Parisuhdekkin pärähti melko aikaseen kuvioihin koska siihen aikaan se oli helpompaa..Otettiin vaan kaveripiiristä se kivoin ja alettiin seukkaa vakkariin. Ei ollu somea missä ois vastaantullu aina vaan parempia ja parempia...Se yks naapurikylän jannu oli paras :) Lapset sain tehtyy ja parit talotkin rakennettiin. Mulla on kolme ammattia ja hyvä työpaikka. Aika kiva elämä siis takana. Mutta...mitähän tuolla edessä on? Se on paljo pelottavampaa ajatella tulevaisuutta ku ei oo tietoo siitä tulevasta. Työpaikka varmaan vaihtuu..lapset muuttaa kotoota..asuinpaikka vaihtunee..Oikeestaan aika jännää :P Minen hirveesti suunnittele elämää, oon todennu sen toimivan kohallain. Sen verran mä haaveilen tulevasta että asuisin jossain muualla ja mulla ois pari kanaa. Ei oo mielestäni kohtuuttomia haaveita. Tosin en haluu että toi haave toteutuis Romaniassa, slummissa, kananpaskan keskellä. Pysyn Suomessa. 

Ajat muuttuu...Nyt meil on herttasia harmaahapsisia mummoja jotka kulkee käsveska tiukasti kiedottuna käsivarrelle...Ne hymyilee ja puhuu sodasta jos alotat keskustelun heidän kanssaan. Mitä on tulevaisuudessa? Liukuvärjättyjä wannabe teinimummoja kauppakeskuksien nurkilla rollaattoreiden kanssa somettamassa. Mistä ne puhuu? Ne klikkailee pappoja tinderistä ja postailee selfieitä joka vitun somepalveluun. Emma nostaa sen lyhyttä farkkumekkoa ja näyttää kaikille sen nuoruudessa otettua perhostribaalitatuointia josta on tullu roikkuva lepakko kuolleessa puussa.. Sit ne nauraa paskasta naurua :) Ruumishuoneellakin lajitellaan tatuointien mukaan.. " Tuo avaukseen se pappa mil on toises hihas leimaa".. En tiä, itelki on kaks tatskaa.. Toisessa on sellanen syrän mikä saa punasen värin vasta kun rakastun..Ehkä mä delaan sydän ihonvärisenä ja sit ne miettii siel huoneel et oli tälläki onneton elämä... 

Ois kauheeta jos rakastuis nyt. Sillai kauheeta et ku just on saanu päänsä suht omanlaiseks ni joku tulis ja sekottais sen taas. Jos vielä annat mun 5v odottaa rakas rakkaus ja pamahat sit vasta jookostapookosta? Aika jännää seistä tän viivan tällä puolella ja maanantaina hypähtää sille toiselle puolelle :) Tälläsenä mielikuvana mä nään tän virstanpylvään nyt :) 

Jätäntäntähän ja nousen keittää teevettä. Ihanaa elämää kaikille :*