Oon tulossa bussilla kotiin kaupungista..sanon kuskille paikan mihin mut pitää jättää..väsyttää..Nukahdan..Herään ja huomaan että kotikylän keskustan valot loppuu. Huudan kuskille että missä kohassa me oikeen ollaan. Se sanoo että kohta pysähdytään mun kertomalle paikalle. Totta. Tännehän mä halusin. Kävelymatkaa on kotiin mut mun pitää jostain syystä kävellä. Kaappasen penkiltä tavarat ja jotain putoo lattialle. Se on buranapurkki. Noukin sen ja meen maksaa kyydin. Bussissa on todella pimeää..nään vaan kuskin hahmon..se on keski-ikäinen mies.Kuski rupee laskee sormilla vaihtorahaa...Ei se pääse joka kerta samaan lopputulokseen. Kysyn mitä matka makso koska mä osaan laskee päässä kyllä. Huomaan että oon maksanu matkan 150 eurolla. Saan takas 148,50€. Aika halpaa mietin.Tulin kuitenkin lähes 30km matkan. Hyppään pois ja on aika pimeetä. Hyppään suoraan ojaan. Ei se mitään , siel on laho kanto josta mun pitää kaivaa tavaroita..Jotain otan, en muista mitä. Tarkastan että kotiavaimet on..kyllä, löytyy..Katon metsään..siellä virtaa se tuttu puro rinnettä alas..tosi mutasta vettä. Tekis miel mennä kiipee sitä puroo pitkin ylös mutta en jaksa. Lähen takasinpäin kävelemään bussin tulosuuntaan, kylälle..kuulen ulvontaa..No tietty susia! Pelkään. Katon vasemmalle puolelle pellolle ja huomaan siellä koiria ja kanoja. Yhtäkkiä onkin aika valosaa. Lammaskoiria..ne vissiin ulvo sit...Pellolta tulee ihmisiä tielle, sellasia 1700 luvun maalaisihmisiä, naisia päässään valkoiset huivit..Niillä on mukana collie koira. Se jää odottamaan mua tielle ja kattoo mua..Ojennan sille käteni ja se nuuhkasee mua.Ei purrut, hyvä. Lähen seuraamaan koiraa. Se on mun turvana.. Maastopukuisia sotilaita hyppää ojan yli tielle mun eteen..Totean sen vaan olevan inttipoikia harjotuksissa...ne hävii pitkälle mun eteen. Tulen vihdoin kotitalon pihalle, on taas pimeää. Piha ja tie on aidattu verkkoaidalla. Seinässä on leditaulu jossa on numero 1. Astun portista sisään ja se valotaulu pimenee..Astun takas ja siihen tulee taas ykkönen. Toteen että se laskee kuinka moni on pois kotoota. Mietin siinä hetken että kaikkee ne keksii ja että onkohan toi laillista. Meen rappikseen ja mua vastassa on moottoroitu polkupyörä. Turkoosi jopo jossa on kypärä. Se on mun tiellä. Kaadan sen maahan varovasti ettei lähde meteliä, onhan yö. ärsyttää ku levitellään tavaroita tolleen... Tulee vastaan toinen jopo, samanvärinen, siinä on apupyörät.Katon pyörää alaspäin ja se on todella pieni. Mietin että ei se tyttäreni ainakaan oo. Koko rappis on täys pyöriä. Totean että kait ne on alottanu taloyhtiössä sen kellariremontin.. Tuun kotiin sisälle..väsyttää ihan kamalasti...vaivun uneen ja BIM oon hereillä...Voisha näistä mun unista ohjata vaikka skitsoja elokuvia :)

Nään tosi paljon unia...Yksityiskohtasia, makuineen, tuntemuksineen, hajuineen...Joskus ois kiva vaan nukkua sikeesti tajuumatta mitään mistään...Ihan kuin ois toisessa tietoisuudessa kattelemassa. Väsyttävää touhua mut aika mielenkiintosta !