maanantai, 27. maaliskuu 2017

Kun aika on, tai muuten vaan...

Melkein vuosi mennyt edellisestä kirjotuksesta. Hupsista! Tässä nyt on kaikenlaista sattunut ja oikeestaan mitään ei ole tapahtunut. Selkään sattuu, jalkoihin sattuu, päähän sattuu, Ja kun tarpeeks sattuu niin sillon lähdetään uusiin kuvioihin. Mulla on edessä ammatillinen kuntoutus (uudelleen koulutus) ja koulutussuunnittelijan kanssa siinä käytiin läpi että mihin sitä meikäläinen seuraavaks heitettäis palvelemaan yhteiskuntaa... Ei mulla itellä suuret toiveet oo. Ainoastaan jos sitä pääsis miesvaltaselle alalle ja päivätöihin :) Saattais se päänsärky ainaki lähteä kun ei tarvitsis enää hormoonihöyryisten akkojen kanssa olla samassa tilassa. Ai että mua kyrsii kun töihin tullaan kiukuttelemaan. Voihan se olla että mut pitäis vaan tylysti lukita pimeeseen komeroon työpäiväkis, ilman yhtään ihmiskontaktia. Jokaisesta työyhteisöstä kun tuppaa löytymään aina vähintään se yks tyyppi joka saa muiden veren kiehumaan. Jos sitä ei mielestäsi ole, katso peiliin.  No se siitä aiheesta,,(pah, myöhemmin lisää ;)  )

Mä olen löytäny jälleen liikkumisen ilon. Se on päivittäin lähdettävä mehtään rämpimään jotta sitä tuntee olevansa suomalainen ja sisukas. Sisu oli kyllä kaukana viime syksynä kun nokka vuotaen, flunssan kokoajan ottaen lisää valtaa, rämmin keskelle mustikkamättäitä, istuin persiilleni ja vedin niitä nopeemmin kun karhu joka kasvattaa rasvamakkaroitaan talvea varten. Vitamiinit raivolla kehoon, jotta tämä jokavuotinen nenänkautta tapahtuva nesteenpoisto ei saisi valtaa. Taisin siinä pienen itkunkin tirauttaa kun tämä jokavuotinen perkele pisteli nokkaa aina vaan enemmän ja enemmän...Valehtelematta kilon syötyäni tunsin oloni ehkä hieman paremmaksi ja totesin että hyvä  ideahan tämä oli. Pyyhin roiskeet naamalta ja päätin hymyillä. Ei se flunssa enää niin paskalta tuntunutkaan. Onneksi tein näin. Muutama tunti siinä positiivisuutta koettuani alkoi helvetti ja voin kertoa, ne portit aukes mulle ihan kokonaan... Vatsa, tuo ääntelevä elin, päätti että olin vetänyt muutaman mustikan liikaa... Jumalaton kipu ja kouristelu valtasi keskielimeni kokonaan. Kaikki ne tuhannet vitamiinit ja flavondit aloitti sellaset reivit että loppu tuntu olevan lähellä. Siinä flunssa näki tilaisuutensa ja liittyi mukaan. Ei siis auttanut vitamiinit, pahensi vaan. Enää en pelkää metsässä eniten karhuja... Mustikat vie voiton. 

Laulujen sanat

Popeda sylkäs pihalle aika hyvän kipaleen: Lihaa ja perunaa. Tykkään. Se onkin ainoa tuotos heiltä jonka voin kuunella kolmesti putkeen. Vihellys sen saa aikaan. Siitä tulee hyvälle tuulelle, aina. Ruoka on yllättävän suosittu laulujen aihe rakkauden, sydänsurujen ja ryyppäämisen rinnalla. Lapsuuden ensimmäinen korvamato oli Nakit ja Muussi. Mutsin lemppari siivouspäivinä ja -80 luvulla oli vielä käsite "viikkosiivous". Matot tampattiin ja pölyt pyyhittiin. Meillä pestiin jopa ovet joka halvatun perjantai.... En ole äitini kaltainen siivousnatsi. Siivoan kun siltä näyttää ja se ei muutu, ei edes popedan tahtiin. Voihan belladonnamammamia... Mannapuuroa ja mansikkaa. Joku kattaa lautaset kahdelle, toinen käy leipomossa alabamassa ja kolmas elää kesän jäätelöllä.Kahvimaidosta mä en halua edes puhua... Sanotan tässä lennosta oman ruokabiisin, sävelen voit keksii ite...

Aamulla kun herään ja itseni taas kasaan kerään, huomaan auringon tänäänkin nousevan. Kahvilla silmät auki saan ja nousen päivään tulevaan, lehti oven takaa seuranani on. Kauppakeskus mulle huutelee, tekstillään suutelee, sen houkutusta välttele mä en. Suuri tarjous eteen pongahtaa, verkkokalvot tapittaa. Nyt mennään hakee tarjousmakkaraa!

Kassit kainaloon! Nyt mennään turmioon. Kauppalista taskussani kahisee. 

Otan kärryn sen, helvetillisen, jonka pohjaan tuskin yletä mä en.

Alma-mummon ohitan, oikealta sujahdan, tunnen voiton riemun heti rinnassain. 

Tarjousmakkaraa! Se mua odottaa! Katos tossa myydään halpaa hunajaa...

Kierrän , kaarran, kumarran, ohi lujaa sujahdan, löydän kaiken turhan kauppatavaran. Kauppalista unohtuu, hulluus nälkään sekottuu, kärryn pohja pikkuhiljaa katoaa. Tarpellista tavaraa, turhaa en nyt ostaa saa, otan tosta vähän tarjouspurtavaa. Sokerit, viilit, leivät, mehut, unohdan mä kaikki rehut. Tarjouslaput mua houkuttaa. Ne joskus jopa koukuttaa. Olen uhri ketjuliikkeen kavalan.

Kassit kainaloon! Nyt mennään turmioon. Kauppalista taskussani kahisee.

Täytän kärryn sen, helvetillisen, jonka pohjaa enää edes näe en.

Jonkun Urpon ohitan, vasemmalta sujahdan, näen edessäni tarjousjauhoa.

Tarjousmakkaraa! Se mua odottaa! Pikkuhiljaa alan sen mä unohtaa...

Nyt alkaa maali eteen tulla, tavaraa on paljon mulla, kassalinja eteen tulla saa. On kuntoilua kerrakseen kun kauppakeskus suurenee ja hiki virtaa pitkin poskia. Askeleita tuhansia, kaloreita hukattuja, nälkä kurnii, näkö sumenee. Plussakortti, maksukortti, aukee helvetinkin portti, käteisellä maksan, kiitos hei. En tarvii pientä pussia, en plussakorttii vilauta, mä keskustele kanssasi nyt en. Sataviiskyt euroa, mä ihmettelen summia, tarjoustuotteet maksaa maltaita. Kamat kassiin kiitos hei, kassaneiti järjen vei. Se liikaa multa tivaa juttuja.

Kassit kainaloon! Nyt omaan onkaloon. Kauppalista taskussani kahisee.

Otan taksin sen, kalliin perkeleen, koska kassejani jaksa kantaa en.

Se kaikki ohittaa, kaahaa miljoonaa, koska aika on sille mammonaa.

Tarjousmakkaraa! Se kauppaan jäädä saa! Hemmetti nyt osaa miestä masentaa......

Kassit kainaloon! Olen onneton! Nyt syödään jotain ilman tarjousmakkaraa....

 

 

En viiti ees oikolukee tota koska se on mikä on :D Laulussa esiintyvä mies ei ole todellinen ja samaanaikaan on :D Kiitos, hei ja kivaa päivää!

 

 

torstai, 7. huhtikuu 2016

Turhanpäivänentilapäivitys.

Kevät, kukkahattutädit ja koiranpaska. Ajattelin tässä valittamista ja sen laatua. Allekirjoittanut on kovapäinen ja puutunkin lähes jokaiseen epäkohtaan joka saa jonkun voimaan pahoin tai kyräilyä seläntakana (jos siis itse tai joku lähimmäiseni joutuu olemaan osallisena). Ärsyttää suunnattomasti jos joutuu korjailemaan toisten jälkiä, mutta en mä sitä ymmärrä et koiranpaska saa joka hemmetin kevät ihmiset kärttyisiksi? Paskaahan se vaan on ja sen yli voi hyppiä iloisesti huutamalla vaikka HII-III-OPPISTA-JIPPIKA-JEI! Ehkä se ei ärsytä mua siks että en joudu siitä kärsimään :D Aikanaan kun asuin omakotitalossa ja portinpielessä oli ISO paskakasa, niin hieman vitutti. En voi ymmärtää , miks se puusilmä idiootti siellä narun päässä ei siirtänyt tätä suolistoaan tyhjentävää viatonta otusta sinne tien toiseen laitaan, jossa ois ollu persreikää kivasti kutittelevia apiloita? Kyseessä ei voinut olla pikku-fifikään joka ois hukkunu apilaviidakkoon koska kasa oli niin iso että se fifi ois pantannu tuotostaan ainakin kuus viikkoa..Ehkäpä sen kasan olikin jättänyt se lenkkipelle itse? Ehkä olin kussu sen muroihin tjn.... Mulla on ulosantini ja luonteeni vuoksi paljon ystäviä ja tuttuja ja yhtä paljon niitä jotka vihaa mua. Uskon kyl narsistisesti että ne vihaajat ei vaan osaa ite kattoo peiliin... Tänään viimeks mulla poksahti muutama aivosolu kuoliaaks kirpparilla.... Tilanne: Katselen lähes tyhjässä kaupan loossissa housuja, sellasia softsell ulkoiluhousuja (turha tieto), käytävällä kulkee nainen lapsineen ja olen heitä kuunnellut jo hetken kun tämä koko suvun prinsessa huutaa ja raivoo äidin huutaessa ja raivotessa kilpaa rakkauden hedelmänsä kanssa.... Tulevat kohdalleni (lapsi on jo onneksi alentanut volumetasoaan) , mamma päättää haluta juuri SEN mekon katseltavaksi joka roikkuu kohonneiden niskavillojeni takana.. Mamma ojentaa ruhonsa viereeni ja alkaa kaivaa mekkoa jolloin tunnen nuppineulan pistoksen takaraivollani (olettaen että se ei ollu se verisuoni joka meinasi räjähtää)...Siirryn hieman taaksepäin,en suinkaan väistääkseni vaan tunkeakseni lähemmäs loossin aukkoa koittaen eleilläni viestiä mammalle että EI ole soveliasta tunkea samalle neliölle nyt ja just..Mamma tönäisee hieman minua joten katson aiheelliseksi sanoa hänelle että odottaisitko vuoroasi.. mammalla katkeaa pinna minuun, joka siis olen ihan hiljaa ollut kokoajan, enkä ole hänen ärtymyskynnystään rajoitellut viimeseen puoleen tuntiin... Kuulen olevani sairas, kolmesti. Tokaisen että menehän nyt siitä matkoihisi... Jatkan rauhallista katselmustani housujen suuntaan. Olen sairas kun en ymmärrä että vuoroaan on soveliasta odottaa varsinkin kun tilaa on odotella.... No olisinhan minä voinut antaa hänelle tilaa että olisi saanut katsoa haluamansa tuotteen muttakun mä en nyt vaan halunnut :D Myönnän olevani vittumainen. Oikeastaan ärsyttää nyt vaan siks että ois voinu kysyy siltä onko sillä kaikki hyvin ja onko hän kenties väsynyt ja haluaisiko hän purkaa vaikka viikon patoutumansa minuun. Olisin voinut kuunnella jos sillä ois saatu hänen viikkonsa pelastettua :) Samalla hymyni olisi leventynyt ja lopuksi olisin toivotellut hänelle rauhallista loppupäivää ,tietäen että sen pienen, väärin kasvatetun ihmisriiviön kanssa se olisi ollut haave vain... 

keskiviikko, 21. lokakuu 2015

Hermo menee heikommallaki

Hitoksee on kyl sinkkuuden paskin puoli ku ei pääse riitelee. Sillai rakentavasti kinata ja puhdistaa ilmaa. Johonkinhan se sit on patoutumansa purettava että vois harrastaa ees soolosovintoseksiä. Ai mikä mua kiukuttaa? No sillee ihan normaalit asiat kuten: Tyhmät miehet, vuotava roskapussi, kylmät keitinperunat, lämmin jäätelö, herätyskello, tyhmät miehet, imurointi, idiotismi, hottikset, turhia vaativat aasiakkaat, laiskuus (myös oma), ne tyhmät miehet, talvi talvella, kesä kesällä, liian pitkä kevät, pimee syksy, lataamaton kahvinkeitin aamulla, joulu lokakuussa, teeskentely, huonosti käyttäytyvät lapset, teennäisesti käyttäytyvät lapset, materialismi, teemavärillinen joulu, juoruakat, parittomat sukat, kerrostalokyylät, tiskit, "niinku sillee" lausahdukset, ainii ne tymät miehet ja niiden tyhmät jutut. 

Onneks, siis ONNEKS on viel kuitenki asioita mitkä EI vituta kuten:

 

 

 

Että sellasta. Nukuin liian pienet päiväunet (ei päikkärit koska se sana vituttaa) ja sen huomaa. Onnittelut sinulle joka et ole kanssani parisuhteessa. pelastit juuri iltasi.

torstai, 24. syyskuu 2015

Sattuu mut ei tapahdu.

Tapaturma-altis. Sählä. Höslääjä. Tai sit vaa aivokapasiteetti ei tajua että mulla on kädet. Tässä hiljaiseloa pidellessä oon satuttanu ihteeni lukuisia kertoja. On ollu liimattuna sormen haava, maitolaatikko lens ranteen päälle, jumalaton mustelma käsivarressa jne... Harrastan siis perheväkivaltaa yksikseni itselleni. Hitto ei oo kyl kivaa ku perkeleet raikaa harva se kuukaus ku telon itteni johonkin . Mut vois luokitella 5 vuotiaaks ad/hd pojaks noiden turmien takia! No rapatessa roiskuu :D En missään nimessä hyväksy väkivaltaa edes itselle tahattomasti aiheutettuna mut alkaahan tää olee jo koomista... Mitä mä oon tehny kesällä..nno kaikkee..pitäis jopa muistaa koska en oo oikee ehtiny hankkia krapuloitakaan! Oon tullu vanhaks ku ei enää muista bilettää :D Kotona oma sänky ja kymmenen peittoa vie voiton 6-0 baari-illalle! Ko ei vaa kiinnosta katella niit samoja nassuja kerta toisensa jälkeen. 

Mölkkyä on tullu viskottua kyl vuosien jälkeen ku liityin sellaseen kesätouhukkaaseen sinkkuryhmään! Suosittelen jokaista kaupunkia tekeen oman feissarisivun sinkuille ja yhes sit voitta keksii kaikkee touhua! Keilausta ny syssyl ja saa nähä mitä muuta. Se on oikeen hyvä tapa tavata uusii tyyppei, varsinki mulle joka ei oikeestaan haluu ees sitoutua nyt mihinkään 24/7 mieheen. Ahistaa ajatuksin et joku jannu alkais pyörii tässä päivittäin tai edes viikoittain. Not. 

Onkohan ihmissinkut nykyään  enemmän itsenäistyny vai enemmän suhderiippuvaisia? Tuntuu et etitään hampaat lähes irveessä seuraa mut silti kukaan ei kelpaa tai sit halutaan omaa tilaa kuitenki? Hottikset..tuo kaikkien tv-formaattien kultarubiinisafiiritimanttikimpalesarja on kyl nyt näyttäny sen mihin ollaan menossa, tai missä joku meistä jo on. Mur sanon minä tollasille ihmisriiviöille joilla on pokkaa selittää kriteereistä joita ei edes itse täytä. Siinä seiskan tyypit hakee kympin peilikuvaa... Hyh. No kaikki tyylillään. Toisille kelpaa vaan virheetön kreikkalainen adonispatsas ja toisille kelpaa tajuton joka hengittää. Suurin osa rakastaa aurinkoa mut läheltä sekin näyttää selluliittiselta pattipallolta. Miettisivät sitä. Kiitos ja kuulemiin

tiistai, 28. huhtikuu 2015

Unien maa

Oon tulossa bussilla kotiin kaupungista..sanon kuskille paikan mihin mut pitää jättää..väsyttää..Nukahdan..Herään ja huomaan että kotikylän keskustan valot loppuu. Huudan kuskille että missä kohassa me oikeen ollaan. Se sanoo että kohta pysähdytään mun kertomalle paikalle. Totta. Tännehän mä halusin. Kävelymatkaa on kotiin mut mun pitää jostain syystä kävellä. Kaappasen penkiltä tavarat ja jotain putoo lattialle. Se on buranapurkki. Noukin sen ja meen maksaa kyydin. Bussissa on todella pimeää..nään vaan kuskin hahmon..se on keski-ikäinen mies.Kuski rupee laskee sormilla vaihtorahaa...Ei se pääse joka kerta samaan lopputulokseen. Kysyn mitä matka makso koska mä osaan laskee päässä kyllä. Huomaan että oon maksanu matkan 150 eurolla. Saan takas 148,50€. Aika halpaa mietin.Tulin kuitenkin lähes 30km matkan. Hyppään pois ja on aika pimeetä. Hyppään suoraan ojaan. Ei se mitään , siel on laho kanto josta mun pitää kaivaa tavaroita..Jotain otan, en muista mitä. Tarkastan että kotiavaimet on..kyllä, löytyy..Katon metsään..siellä virtaa se tuttu puro rinnettä alas..tosi mutasta vettä. Tekis miel mennä kiipee sitä puroo pitkin ylös mutta en jaksa. Lähen takasinpäin kävelemään bussin tulosuuntaan, kylälle..kuulen ulvontaa..No tietty susia! Pelkään. Katon vasemmalle puolelle pellolle ja huomaan siellä koiria ja kanoja. Yhtäkkiä onkin aika valosaa. Lammaskoiria..ne vissiin ulvo sit...Pellolta tulee ihmisiä tielle, sellasia 1700 luvun maalaisihmisiä, naisia päässään valkoiset huivit..Niillä on mukana collie koira. Se jää odottamaan mua tielle ja kattoo mua..Ojennan sille käteni ja se nuuhkasee mua.Ei purrut, hyvä. Lähen seuraamaan koiraa. Se on mun turvana.. Maastopukuisia sotilaita hyppää ojan yli tielle mun eteen..Totean sen vaan olevan inttipoikia harjotuksissa...ne hävii pitkälle mun eteen. Tulen vihdoin kotitalon pihalle, on taas pimeää. Piha ja tie on aidattu verkkoaidalla. Seinässä on leditaulu jossa on numero 1. Astun portista sisään ja se valotaulu pimenee..Astun takas ja siihen tulee taas ykkönen. Toteen että se laskee kuinka moni on pois kotoota. Mietin siinä hetken että kaikkee ne keksii ja että onkohan toi laillista. Meen rappikseen ja mua vastassa on moottoroitu polkupyörä. Turkoosi jopo jossa on kypärä. Se on mun tiellä. Kaadan sen maahan varovasti ettei lähde meteliä, onhan yö. ärsyttää ku levitellään tavaroita tolleen... Tulee vastaan toinen jopo, samanvärinen, siinä on apupyörät.Katon pyörää alaspäin ja se on todella pieni. Mietin että ei se tyttäreni ainakaan oo. Koko rappis on täys pyöriä. Totean että kait ne on alottanu taloyhtiössä sen kellariremontin.. Tuun kotiin sisälle..väsyttää ihan kamalasti...vaivun uneen ja BIM oon hereillä...Voisha näistä mun unista ohjata vaikka skitsoja elokuvia :)

Nään tosi paljon unia...Yksityiskohtasia, makuineen, tuntemuksineen, hajuineen...Joskus ois kiva vaan nukkua sikeesti tajuumatta mitään mistään...Ihan kuin ois toisessa tietoisuudessa kattelemassa. Väsyttävää touhua mut aika mielenkiintosta !