Melkein vuosi mennyt edellisestä kirjotuksesta. Hupsista! Tässä nyt on kaikenlaista sattunut ja oikeestaan mitään ei ole tapahtunut. Selkään sattuu, jalkoihin sattuu, päähän sattuu, Ja kun tarpeeks sattuu niin sillon lähdetään uusiin kuvioihin. Mulla on edessä ammatillinen kuntoutus (uudelleen koulutus) ja koulutussuunnittelijan kanssa siinä käytiin läpi että mihin sitä meikäläinen seuraavaks heitettäis palvelemaan yhteiskuntaa... Ei mulla itellä suuret toiveet oo. Ainoastaan jos sitä pääsis miesvaltaselle alalle ja päivätöihin :) Saattais se päänsärky ainaki lähteä kun ei tarvitsis enää hormoonihöyryisten akkojen kanssa olla samassa tilassa. Ai että mua kyrsii kun töihin tullaan kiukuttelemaan. Voihan se olla että mut pitäis vaan tylysti lukita pimeeseen komeroon työpäiväkis, ilman yhtään ihmiskontaktia. Jokaisesta työyhteisöstä kun tuppaa löytymään aina vähintään se yks tyyppi joka saa muiden veren kiehumaan. Jos sitä ei mielestäsi ole, katso peiliin.  No se siitä aiheesta,,(pah, myöhemmin lisää ;)  )

Mä olen löytäny jälleen liikkumisen ilon. Se on päivittäin lähdettävä mehtään rämpimään jotta sitä tuntee olevansa suomalainen ja sisukas. Sisu oli kyllä kaukana viime syksynä kun nokka vuotaen, flunssan kokoajan ottaen lisää valtaa, rämmin keskelle mustikkamättäitä, istuin persiilleni ja vedin niitä nopeemmin kun karhu joka kasvattaa rasvamakkaroitaan talvea varten. Vitamiinit raivolla kehoon, jotta tämä jokavuotinen nenänkautta tapahtuva nesteenpoisto ei saisi valtaa. Taisin siinä pienen itkunkin tirauttaa kun tämä jokavuotinen perkele pisteli nokkaa aina vaan enemmän ja enemmän...Valehtelematta kilon syötyäni tunsin oloni ehkä hieman paremmaksi ja totesin että hyvä  ideahan tämä oli. Pyyhin roiskeet naamalta ja päätin hymyillä. Ei se flunssa enää niin paskalta tuntunutkaan. Onneksi tein näin. Muutama tunti siinä positiivisuutta koettuani alkoi helvetti ja voin kertoa, ne portit aukes mulle ihan kokonaan... Vatsa, tuo ääntelevä elin, päätti että olin vetänyt muutaman mustikan liikaa... Jumalaton kipu ja kouristelu valtasi keskielimeni kokonaan. Kaikki ne tuhannet vitamiinit ja flavondit aloitti sellaset reivit että loppu tuntu olevan lähellä. Siinä flunssa näki tilaisuutensa ja liittyi mukaan. Ei siis auttanut vitamiinit, pahensi vaan. Enää en pelkää metsässä eniten karhuja... Mustikat vie voiton. 

Laulujen sanat

Popeda sylkäs pihalle aika hyvän kipaleen: Lihaa ja perunaa. Tykkään. Se onkin ainoa tuotos heiltä jonka voin kuunella kolmesti putkeen. Vihellys sen saa aikaan. Siitä tulee hyvälle tuulelle, aina. Ruoka on yllättävän suosittu laulujen aihe rakkauden, sydänsurujen ja ryyppäämisen rinnalla. Lapsuuden ensimmäinen korvamato oli Nakit ja Muussi. Mutsin lemppari siivouspäivinä ja -80 luvulla oli vielä käsite "viikkosiivous". Matot tampattiin ja pölyt pyyhittiin. Meillä pestiin jopa ovet joka halvatun perjantai.... En ole äitini kaltainen siivousnatsi. Siivoan kun siltä näyttää ja se ei muutu, ei edes popedan tahtiin. Voihan belladonnamammamia... Mannapuuroa ja mansikkaa. Joku kattaa lautaset kahdelle, toinen käy leipomossa alabamassa ja kolmas elää kesän jäätelöllä.Kahvimaidosta mä en halua edes puhua... Sanotan tässä lennosta oman ruokabiisin, sävelen voit keksii ite...

Aamulla kun herään ja itseni taas kasaan kerään, huomaan auringon tänäänkin nousevan. Kahvilla silmät auki saan ja nousen päivään tulevaan, lehti oven takaa seuranani on. Kauppakeskus mulle huutelee, tekstillään suutelee, sen houkutusta välttele mä en. Suuri tarjous eteen pongahtaa, verkkokalvot tapittaa. Nyt mennään hakee tarjousmakkaraa!

Kassit kainaloon! Nyt mennään turmioon. Kauppalista taskussani kahisee. 

Otan kärryn sen, helvetillisen, jonka pohjaan tuskin yletä mä en.

Alma-mummon ohitan, oikealta sujahdan, tunnen voiton riemun heti rinnassain. 

Tarjousmakkaraa! Se mua odottaa! Katos tossa myydään halpaa hunajaa...

Kierrän , kaarran, kumarran, ohi lujaa sujahdan, löydän kaiken turhan kauppatavaran. Kauppalista unohtuu, hulluus nälkään sekottuu, kärryn pohja pikkuhiljaa katoaa. Tarpellista tavaraa, turhaa en nyt ostaa saa, otan tosta vähän tarjouspurtavaa. Sokerit, viilit, leivät, mehut, unohdan mä kaikki rehut. Tarjouslaput mua houkuttaa. Ne joskus jopa koukuttaa. Olen uhri ketjuliikkeen kavalan.

Kassit kainaloon! Nyt mennään turmioon. Kauppalista taskussani kahisee.

Täytän kärryn sen, helvetillisen, jonka pohjaa enää edes näe en.

Jonkun Urpon ohitan, vasemmalta sujahdan, näen edessäni tarjousjauhoa.

Tarjousmakkaraa! Se mua odottaa! Pikkuhiljaa alan sen mä unohtaa...

Nyt alkaa maali eteen tulla, tavaraa on paljon mulla, kassalinja eteen tulla saa. On kuntoilua kerrakseen kun kauppakeskus suurenee ja hiki virtaa pitkin poskia. Askeleita tuhansia, kaloreita hukattuja, nälkä kurnii, näkö sumenee. Plussakortti, maksukortti, aukee helvetinkin portti, käteisellä maksan, kiitos hei. En tarvii pientä pussia, en plussakorttii vilauta, mä keskustele kanssasi nyt en. Sataviiskyt euroa, mä ihmettelen summia, tarjoustuotteet maksaa maltaita. Kamat kassiin kiitos hei, kassaneiti järjen vei. Se liikaa multa tivaa juttuja.

Kassit kainaloon! Nyt omaan onkaloon. Kauppalista taskussani kahisee.

Otan taksin sen, kalliin perkeleen, koska kassejani jaksa kantaa en.

Se kaikki ohittaa, kaahaa miljoonaa, koska aika on sille mammonaa.

Tarjousmakkaraa! Se kauppaan jäädä saa! Hemmetti nyt osaa miestä masentaa......

Kassit kainaloon! Olen onneton! Nyt syödään jotain ilman tarjousmakkaraa....

 

 

En viiti ees oikolukee tota koska se on mikä on :D Laulussa esiintyvä mies ei ole todellinen ja samaanaikaan on :D Kiitos, hei ja kivaa päivää!