Tajusin tässä arjen palatessa että hitoksee mun joulu meni osittain pieleen. Otsikkoon viitaten mä en kyennyt toteuttamaan kaikkia niitä vuosiensaatossa tulleita tapoja. Kävin kyllä haudalla pimeän laskeutuessa mut kirkon ovien ohi kävelin joutuisasti ettei vaan ois alkanut se sisältä kuulunut virsien veisaus takomaan mun päähän jotain yliluonnollista valaistumista. Kotimatkan kirosin sit kunnolla sitä helvetillistä lumisadetta joka ois voinut viedä mutkin sinne maahan.. Leipä miehen tiellä pitää on kyl niin epäreilu sanonta. Tai tavallaan ei..jos leipä pitää miehen tiellä niin naisen pitää vaan hemmetin hyvä ajotaito :D. Ei muutako hiivanen  konepellille jannut! Jep..aiheeseen. Mun joulu ei siis koostunut perinteistä joita jo lapsuudesta asti katselin ja niihin kasvoin ja näköjään niistä eroon pääsin (selitteet suluissa). 1. Hirvee stressi kuka tekee mitä ja koska ja saako tehtyä (valmislaatikot ON hyviä ja siivota kannattaa aina vaan kun on tarvis) 2. Tuleeko sitä lunta vai eikö tuu (hittooko sitä stressaamaan asiasta mihin on vaikea vaikuttaa jos ei omista lumitykkiä) 3. Mihin kellonaikaan käydään lahjomassa tädit ja milloin sedät ja mahtuuko mukaan vielä mummot ja papat ( eksän mukana meni onneks tääkin velvollisuus) 4. Perheriitely (ei ole sitä ukkoa kenen kanssa tarvis riidellä) 5. Pilalle paistetut jouluruuat ja taas perheriitely (kinkkuni on vielä kaupassa) 6. Kausi ad/hd lapset ja heidän kestäminen ja vähä perheriitelyä (omat kullanmurut ONNEKS on jo niin isoja että me ymmäretään jo puhetta molemminpuolin ) 7.Lumiukkoelokuva  (näkee juutuubista ympärivuoden, kiitos internet) 8. Jännitys..siis suunnaton jännitys..ensin joulupukista ja sitten siitä humaltuuko vanhemmat vai ei (pukkia en odottanut ja lasin viiniä sain alas) 9. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ( toimii avopuolisoille ja pienille lapsille..ei toimi pehmoleluille eikä peilikuvalle) 10. Masennus kun lahjat ei olleetkaan sitä mitä toivottiin (en toivonut kun rullamittaa ja sen sain :D )

Vietin joulupäiväni yksin..peiton alla kuumeessa. Kerrankin sai maata tekemättä just mitään. Lahjat vein lapsilleni jotka isällään olivat. Ihanaa oli katsoa kun he ihan oikeasti olivat kiitollisia saamistaan paketeista. Tietävät kait että ajatuksella ne kaikki oli hankittu. Häpeän aikaa kun paketteihin käärittiin kaikkea mahdollista krääsää. Ihan vaan siksi että lahjoja olisi ollut paljon. Kauhea opetus. Toivon että eivät muista sitä aikaa. Kävin isäpuolella joulukahvilla ennen hautuumaata. Se oli virhe. Humalapeikko oli taas saamassa otetta tästä eläköityneestä papparaisesta. Ensivuonna en mene. Oma elämä näytti kyllä taas paljon valoisammalta. Jos mulle tulee murheita niin hukutan ne iloon. Sukulaisia ei onneksi tarvitse edes sietää. 

"Perinteet" siis hiiteen ja oma elämä just sellaseks kun itse haluaa. Ei tarvii sit loppuvuotta kärvistellä ikävissä tunteissa kun kaikki meni pieleen kanssaihmisten takia. Narina kuuluu vaan ladon oveen. 

Töihinpaluu tapanina alkoi mukavissa merkeissä, nimittäin totaalisella repeemisellä (naurulla jos et ymmärrä) . Kuvatodiste alla. Aina sattuu ja tapahtuu, nyt ei sattunut :)

Leppoisaa loppuvuotta!